Työryhmä esittäytyy - Viivi

Työryhmä esittäytyy, kolmas osa Viivi

Kesän huipentuma, inspiraation pulppuama ja jännityksen aiheuttaja. Sitä kaikkea ja kaikkea niiden välistä tämä projekti minulle on. Monesti vitsillä heitetty ajatus oman näytelmän toteuttamisesta on nyt oikeasti tapahtumassa. Se ajatus on kutkuttavan hieno ja samaan aikaan hyvin jännittävä.  Liian harvoin uskaltaa heittäytyä elämän tarjoamiin tilaisuuksiin, koska se vaatisi hyppäämistä tuntemattomaan, uudelleen järjestelemisen viidakkoon. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tällä kertaa rohkenin tarttua tilaisuuteen.

Tämä näytelmä tarjoaa minulle tilaisuuden unelma kesän viettoon, irtioton opiskeluiden parissa ahertamiseen, lomailuun.  Takaisin lavalle, takaisin puvustamaan, tekemään niitä asioita mistä nautin suunnattomasti. Yhdessä mehevän ajatuksen äärellä, mahdollisuutena innostua sata lasissa ja haaveilla hienoista toteutuksista, joita myöhemmin kekseliäisyydellä muokkaillaan toteutettaviksi. Siihen viimeisen silauksen tuo tuttu ja turvallinen Imatra ja kaunis rauhaisa luonto. Voiko parempaa toivoa? No ehkä vielä pieni pyyntö, ettei olisi kovin sateista.

Olen siis Viivi. Sellainen tavallinen opiskelija, joka viettää railakasta iltaa parvekkeella putsaten lampaan villaa ja intoilee neulekoneen ääressä samoissa määrin kuin penkkiurheilija jääkiekon MM-kisojen aikaan. Viime kuuni on vierähtänyt nopeasti suunnitellen villin idän hahmoja niin valveilla kuin unissakin. Saan toimia näytelmässä näyttelijänä sekä puvustajana. Luon siis villin idän muodikkaimmat luomukset! On ollut hyvin inspiroivaa päästä miettimään omien mielikuvien perusteella hahmojen ulkonäköä ja heidän tyyliään, yhdistellen Neuvostoliiton ja vanhojen länkkäreiden trendejä. Villin idän hahmot ovat jatkuvasti pyörineet ajatuksissani, joka on johtanut taukoamattomaan materiaalien metsästykseen. Toivon siis, että visioni siirtyvät luomuksiini ja täten välittyvät myös katsojille asti.

Odotukseni näytelmää kohtaan ovat melko korkealla. En malttaisi odottaa, että saan toteutettua kaikki suunnittelemani asut ja pääsen näkemään ne muiden päällä. Sitten vasta näytelmä oikeastaan alkaa heräillä unestaan, kun sen hahmot alkavat muotoutua harjoitusten myötä. Mitä sitten käykään, kun villin idän kylä muodostuu hahmojen myötä yhteisöksi? Sitä hetkeä jään innolla odottamaan ja toteuttamaan.