Työryhmä esittäytyy, yhdeksäs osa Antto
Tänä kesänä löysin uuden nuotiopaikan kosken alajuoksulta. Olen istunut siinä monta iltaa ja polttanut puita ja oksia ilman lupaa. Lainsuojaton nuotio, muutamasta kivenmurikasta tehty tulipaikka, pimeää polttoa kivenheiton päässä Venäjän rajasta.
Voisiko olla semmoinen cowboy, joka ei suostu ostamaan nahkavaatteita? Johan sille nauraa hevosetkin, mutta nauravatko pilkallaan vai silkasta ilosta kun kerran joku ei tahdo tappaa nelijalkaisia elukoita sen paremmin kuin kahdella jalalla tallaavia. Kai leirinuotion lämmössä saa syödä pelkkiä papujakin jos siltä tuntuu.
Hiljan pihan porsaat rypevät päivät pitkät ja haisevat itätuulella Varpasaareen asti. Esityksen jälkeen tekee mieli käydä moikkaamassa sikoja, mutta sitä ennen pitää ottaa nahkatakki pois päältä kun muuten tulee jotenkin vaivaantunut olo. Siat rypevät aitauksessa ja näyttelijät aitauksen ulkopuolella. Joskus juttelimme porukalla, että esityksessä olisi hyvä olla porsaita, mutta voi, ne ovat liian kiinnostavia! Ketä kiinnostaa siannahkaan pukeutuneen muukalaisen tarina, kun vieressä röhkii elävä porsas.
Siksi olen tänä kesänä yrittänyt kehittyä näyttelijänä ja sytytellyt laittomia nuotioita ja sikaillut monella muullakin tapaa, paluumuuttajana villissä idässä.
