Uutta traileria!

Tunnelmia

Kuvia harjoituksista.

Idea esityksen tekemiseen lähti myöhäisillan keskustelussa erään Kettusen pariskunnan häissä. Taikajuomat edesauttoivat taiteilija Hinkkasen ja allekirjoittaneen luovaan suunnitteluun länkkäristä, joka sijoittuisi itään. Siinähän ei muuta sitten tarvittu, jo seuraavalla viikolla alkoi päässä raksuttaa. Paikaksi valikoitui perinteisen Asemapaikan sijaan Hiljan piha Karjalaisella kotitalolla. Miljöö itsessään antaa vivahteen ajasta ennen autoja ja sisävessoja. Vuoden lopussa sovimme Vuoksen kalastuspuiston kanssa yhteistyöstä elokuulle 2016.

Alusta asti oli tiedossa, ettemme aio kuluttaa koko kesäämme tähän. Työryhmän 11 jäsentä ovat kaikki sitoutuneet useaan suuntaan, joten kahden viikon treeniajan täytyisi riittää. Kevään aikana hiotaan tarina kasaan ja muodostetaan ennakkokuva hahmoista, joiden lihaksi tuomiseen Viivi Vertasella on todella iso panos.

Yllättävä käänne oli Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahaston apuraha työryhmämme taiteelliseen työskentelyyn. Olimme varautuneet, että teemme jutun ilman korvausta lippuriskillä, koska halu saada esitys kasaan oli suuri. Nyt voimme huokaista helpotuksesta ja maksaa asuntojemme vuokran ajallaan.

Lähtökohtana siis 1890-luku Suomessa. Emme ole tekemässä epookkia, vaan fiktiivistä tarinaa, jossa saattaa olla hitunen faktaa seassa. Annamme mielikuvituksellemme luvan kuvitella millainen villi länsi olisi ollut Etelä-Karjalassa. Tarina seuraa vahvasti ikonisia lännentarinoita. Muukalainen saapuu pieneen kylään, ja saa aikaan muutoksen. Onko tuo muutos lopulta hyvä vai huono, se jää katsojan arvioitavaksi.

Katsojan rooli tulee olemaan tärkeä. Emme velvoita pukeutumaan (mutta sekin voisi olla hauskaa) tai osallistumaan esitykseen, mutta haluamme tehdä katsojista todistajia, silminnäkijöitä kylän tapahtumiin. Siksi katsomoratkaisu on hyvin pelkistetty, eikä korotuksia ole. Halutessaan voi tuoda oman tuolin, josta ihmetellä kylän menoa.

Tärkein asia tällaisessa työtavassa on luottamus. Sitä minulla riittää jokaiseen työryhmän jäseneen. Siksi he ovat mukana. Tiedän, että jokainen heistä pystyy tekemään unohtumattoman roolisuorituksen.

- Sami Sivonen, Ohjaaja

Työryhmä esittäytyy - Sami S

Työryhmä esittäytyy, kahdeksas osa Sami

Sami Sivonen

Olen 30-vuotias…

• Hitto, joks mie oon niin vanha?!

Kyllä vain.

• Jes!!!

Siis, olen 30-vuotias teatterin tekijä Pirkkalasta…

• Mut eiks tää tehdä Imatralle?

Joo, mut mie asun Pirkkalassa.

• No miks sie sit Imatralle asti meet teatteria tekemään?

No, sain kokoon niin pirun hyvän porukan ja apurahan, et pakkohan se on.

• Oookeiiiii…. Hmmm…

Niin, siis oon teatteri-ilmaisun ohjaaja…

(naurua)

NO OLEN!!!

• Juu juu, siis, oothan sie!

Nii…

• Tosin, et valmistunut…

No en ole, pitääkö siitä aina jauhaa!

• Ei, tuli vaan mieleen. Jatka toki.

Huoh… Aina tätä samaa…

• No, kerro ny jotain.

Oon ollu lavalla ja ohjaajana jo yli kymmenen vuoden ajan. Kaikki nuo esitykset on valmistanu minuu tähän kesään 2016. Suurin haaste ikinä, kahdessa viikossa kasaan täysin uusi, eastern-tyylinen esitys, josta löytyy huumoria ja draamaa.

• Jopas, meinaatte saada valmiiks?

Juu, kyllä mie niin uskon.

• Nii, jotkut harjoittelee valmista tekstiä puol vuotta, mutta työ teette oman kahdessa viikossa??

Ollaan me jo valmistelutöitä tehty alkuvuodesta, mutta joo, käsis syntyy lopullisesti vasta nyt. 6.8.2016 on valmista, usko pois.

• Saas nähä.

Työryhmä esittäytyy - Sami K

Työryhmä esittäytyy, seitsemäs osa Sami

Haasteita, uhrautumista ja onnistumisia; niistä on teatteriprokkikset tehty. Lähestyn uusia näytelmiä aina avoimin mielin ilman, että ehdin innostuksen keskellä edes huomata kaikkia rooleihin sisältyviä haasteita.  Harjoitusvaiheen aikana ehdin usein käydä pääni sisällä läpi useita riemun ja epätoivon hetkiä, mutta kannustava ja hullu työryhmä auttaa kuitenkin aina saamaan itsestä kaikki mehut positiivisella tavalla irti. Usein esitysvaiheessa tulee huomattua, kuinka paljon sitä onkaan taas tullut hypättyä epämukavuus alueelle ja samalla haastettua itseään, mutta tämän tajutessaan voi usein vain tyytyväisenä hymyillä koko työryhmän puolesta, että kuinka mahtava juttu sitä onkaan taas yhteistyössä luotu.

Yhteisöllisyys ja luovuus ovatkin minulle teatterissa tärkeitä asioita ja se selittää pitkälti, minkä takia se on säilynyt elämässäni jo viidentoista vuoden ajan. Tänä vuonna olen jälleen minulle läheisimmillä ja rakkaimmalla alueella eli lavalla näyttelemässä. Viimeaikaisten koulu- ja työkiireiden vuoksi en aina ole itse ollut täysin kyydissä siitä, kuinka nopealla tahdilla prokkiksemme on kevään myötä edennyt. Oman roolini sain esimerkiksi tietää ryhmämme WhatsApp-keskustelussa. Olin aluksi täysin hämmilläni, mutta samalla myös innoissani. Pääsen taas haastamaan itseni oikein kunnolla. Luvassa on jotain semmoista, mitä minulta ei ole ennen nähty J

Kuten jo edellä mainitsin, teatterin ohella kulutan aikaani luokanopettajan opintojen parissa Kokkolassa. On mahtavaa opiskella sellaista ammattia, jossa saa tehdä työtä omalla persoonallaan ja niin, että siihen voi vielä yhdistää teatterin. Muuna ylimääräisenä aikana minua voi tavata myös Prisman kassalla, joka ei kuitenkaan ole kutsumusammattini, vaikka monet asiakkaat niin luulevat. Muuna aikana pyörin salilla bodaillen, kotona piirrellen ja maalaillen. Toisinaan  toteutan myös kaikenlaisia mitälie päähänpistoprojekteja (viimeisimpänä pakkauslavoista tehty terassikalusteryhmä, joka itse asiassa oli kyllä koulutehtävä :D) Olen myös hurahtanut geo-kätköilyyn, mutta sille ei oikein ole tällä hetkellä tarpeeksi aikaa.

Tänä kesänä haluan myös ihan avain kierrellä ympäri Imatraa ja katsella sen kauniita paikkoja ja fiilistellä kesäisen kaupungin tunnelmaa. Kaupunkipuroa en ole vielä kovin tarkasti käynyt ihailemassa, joten se täytyy varmaan ottaa seuraavaksi tutkimuskohteeksi.

Aurinkoista kesää kaikille, tavataan villissä Idässä!!!

Työryhmä esittäytyy - Raisa

Työryhmä esittäytyy, kuudes osa Raisa

Raisa Kekarainen, 28 vee.

Tanssija, tanssinopettaja, koreografi ja harrastajanäyttelijä. Äiti.

Lapsena muutimme paljon; pääkaupunkisavopirkanmaahäme..ja teini-iässä viimein Karjala ja Imatra. Tänne asetuin ja etelä-karjalainen temperamentti sopi omaani. Täältä löytyi myös rakas harrastus teatterin parissa. Tanssiminen alkoi jo Savossa mutta jatkui entistä innokkaammin idässä. Itseilmaisu esiintymisen kautta vei mukanaan ja tie vei opiskelemaan tanssia Turkuun. Turusta tuliaisina tuli tanssinammattilaisuuden lisäksi tytär, Ronja. Tyttäreni on syntyjään karjalainen ja hyvä niin - mie-sie-murre jo lapsesta saakka. Itse tein kovasti töitä sen eteen että opin puhumaan imatraa. ”Hää” oli lempisana, ja ”meiksit” ja ”teiksit”. 

Palattuani lännestä aloin opettamaan tanssia. Teatteria pääsin tekemän Turussa tanssiopintojen myötä työharjoitteluissa musikaaleissa. Imatralla teatteri on töiden myötä jäänyt vähälle mutta onneksi saan olla nyt jo toista kertaa mukana Samin ohjauksessa. Aina jostain löytyy aikaa teatterille jos vain niin haluaa ja mikä olisi parempi tapa viettää kesäloman loppu kuin olla mukana tässä huikeassa työryhmässä ja olla osa Tarinaa Villistä Idästä!

Työryhmä esittäytyy - Lauri

Työryhmä esittäytyy, viides osa Lauri

Mie pidän excelistä on kivaa laittaa asiat järjestykseen tehdä listoja minimoida työ maximoida hevosen kenkä näyttämään toukalta ja tuntea miten tuuli on kasvoilla kivasti silleen pehmeesti mutta lämpimästi kuumalla säällä viileenä ehkä takaraivon takana joku kolkuttaa että nyt sie näyttelet iloisesti surullista tunnet että ennen tunsin näin ja nyt mie vaan istun ja mietin että tottahan se on miten joskus vaan sanoja menee ja mitään ei sanota kerran halusin olla jotain muuta mutta oon mitä oon ja sillä hyvä on olla penkillä kirja kädessä oli se sitten tietoa tai lentäviä oravia oilisin mielelläni nähnyt mutta ne on on kai kuolleet kuten alla omenapuun pienen matosen jalanjäljillä kulkien lumessa hengittäen ja kulen sen äänen suuntaan joka kertoo paljon mutta sanoo vähän joskus ei edes sanoja ole luettavissa tekstissä jonka olet kirjoittanut itsellesi viime vuonna katsoessa pihalle hämärässä auringon ollessa sisällä lampun takana piilossa juosten kirkonrottaa karkuun mutta mie oon täällä ja tiedän että näin on oltava jotta saadaan kaikki järjestykseen ja asiat kulkemaan haluttuun suuntaan jossa mie pidän kirjoista ja lukemisesta ja miten kirjojen maku on nenässä uutena mutta se pieni tomu joka on siellä sivujen välissä on vanhaa ja siksi se kirja on rakkaampi kun hiekka joka on peltirasian pohjalla johon keräsin puollonkorkkeja aluks kaikki mitä löyty mut sit arvottaen maailma menee ehkä oikeeseen suuntaan jonkun mielestä mutta musiikkii mie tykkään kuunnella myös ja erillaisii näytelmiikin on tultu tehtyy niin lavalla kun sen takaan että takanakin on oltu mutta on muitakin ollu miun takana tikapuina kiipeemässä yli mut pystyssä oon pitäny ja puuna ollut tai ainakin kantona menee aika pelatessa ja asioita klikkaillessa mutta loppujen lopuks pidän järjestyksetä ja execlistä.

Meiän traileri

Oletko jo nähnyt trailerimme?

Työryhmä esittäytyy - Elmo

Työryhmä esittäytyy, neljäs osa Elmo

Hoi hoi!

Olen Elmo ja tässä villin idän tarinassamme minut löytää lavan puolelta. Villin idän tunnelmaan virittäydyn villissä pohjoisessa eli käsivarren Lapissa. Ainakin Imatralla teatteriharjoituskauden voi aloittaa vähemmillä hyttysillä kuin tunturikoivikoissa möyrien.

Öbaut seitsemän veljeksen jälkeen en ole lavalle juuri päätynyt. Jo ”öbautin” aikaan uudesta projektista oli puhetta ja kun joitain kuukausia sitten tämä puhe alkoi muuttua toteutukseksi, alkoi innostukseni kasvamaan eksponentiaalisesti. Kun tällä tutulla ja taatusti laadukkaalla porukalla pääsee lavalle, ei energiaa tai riemua jää uupumaan lavalta eikä katsomosta.

Vaikka olen jo muutaman vuoden asunut muualla, pidän imatralaisuuden lippuani korkealla. Opiskelukaveripiirissäni ei varmasti ole ketään, joka ei tietäisi kuinka monta keskustaa Imatralla on tai kuinka paljon vettä Imatrankoskessa virtaa minuutissa koskinäytöksen aikana. Se, että nyt pääsen taas lavalle Imatralla, on kuin pääsisi pelaamaan kotiottelun tässä teatterin joukkuelajissa: into ja odotus hipovat pilviä, eikä tuomiseksi kelpaa muu kuin voitto. Ja voittohan on taattu, kun sääntöjä ei ole. On vain selvää, että loppukesällä Hiljan piha muuttuu vähemmän hiljaiseksi ja runsaasti villimmäksi!

Työryhmä esittäytyy - Viivi

Työryhmä esittäytyy, kolmas osa Viivi

Kesän huipentuma, inspiraation pulppuama ja jännityksen aiheuttaja. Sitä kaikkea ja kaikkea niiden välistä tämä projekti minulle on. Monesti vitsillä heitetty ajatus oman näytelmän toteuttamisesta on nyt oikeasti tapahtumassa. Se ajatus on kutkuttavan hieno ja samaan aikaan hyvin jännittävä.  Liian harvoin uskaltaa heittäytyä elämän tarjoamiin tilaisuuksiin, koska se vaatisi hyppäämistä tuntemattomaan, uudelleen järjestelemisen viidakkoon. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tällä kertaa rohkenin tarttua tilaisuuteen.

Tämä näytelmä tarjoaa minulle tilaisuuden unelma kesän viettoon, irtioton opiskeluiden parissa ahertamiseen, lomailuun.  Takaisin lavalle, takaisin puvustamaan, tekemään niitä asioita mistä nautin suunnattomasti. Yhdessä mehevän ajatuksen äärellä, mahdollisuutena innostua sata lasissa ja haaveilla hienoista toteutuksista, joita myöhemmin kekseliäisyydellä muokkaillaan toteutettaviksi. Siihen viimeisen silauksen tuo tuttu ja turvallinen Imatra ja kaunis rauhaisa luonto. Voiko parempaa toivoa? No ehkä vielä pieni pyyntö, ettei olisi kovin sateista.

Olen siis Viivi. Sellainen tavallinen opiskelija, joka viettää railakasta iltaa parvekkeella putsaten lampaan villaa ja intoilee neulekoneen ääressä samoissa määrin kuin penkkiurheilija jääkiekon MM-kisojen aikaan. Viime kuuni on vierähtänyt nopeasti suunnitellen villin idän hahmoja niin valveilla kuin unissakin. Saan toimia näytelmässä näyttelijänä sekä puvustajana. Luon siis villin idän muodikkaimmat luomukset! On ollut hyvin inspiroivaa päästä miettimään omien mielikuvien perusteella hahmojen ulkonäköä ja heidän tyyliään, yhdistellen Neuvostoliiton ja vanhojen länkkäreiden trendejä. Villin idän hahmot ovat jatkuvasti pyörineet ajatuksissani, joka on johtanut taukoamattomaan materiaalien metsästykseen. Toivon siis, että visioni siirtyvät luomuksiini ja täten välittyvät myös katsojille asti.

Odotukseni näytelmää kohtaan ovat melko korkealla. En malttaisi odottaa, että saan toteutettua kaikki suunnittelemani asut ja pääsen näkemään ne muiden päällä. Sitten vasta näytelmä oikeastaan alkaa heräillä unestaan, kun sen hahmot alkavat muotoutua harjoitusten myötä. Mitä sitten käykään, kun villin idän kylä muodostuu hahmojen myötä yhteisöksi? Sitä hetkeä jään innolla odottamaan ja toteuttamaan.

Ennakkolippuja Vuoksen Kalastuspuistosta

Teemme kesäteatterin Tarina villistä idästä yhteistyössä Vuoksen Kalastuspuiston kanssa, mikä selittää esityspaikkamme Hiljan pihan, Karjalaisen kotitalon. Vuoksen Kalastuspuisto vastaa esityskauden aikana väliaikatarjoiluista ja nyt sieltä voi ostaa ennakkolippuja hintaan 12e! Mikäli suunnitelmissa on tulla katsomaan villiä itää kannattaa ennakkolippuja tosiaan käydä ostamassa Vuoksen kalastuspuistosta, sillä portilta ja lippuvarauksia tehdessä hinta on 14/12e eli 14e aikuisilta ja 12e lapsilta, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä. Eikä sinne tarvitse pelkästään lippujen takia mennä, sillä sen terassi on mitä miellyttävin virvokkeiden nauttimiseen.

Vuoksen kalastuspuisto sijaitsee Varpasaaressa osoitteessa: Kotipolku 4, 55120 Imatra

Työryhmä esittäytyy - Emmy

Työryhmä esittäytyy, toinen osa Emmy

Mahdollisuus, uutta, intohimo, rauhattomuus. Neljä sanaa jotka tulevat mieleen minulle aina uutta projektia tehdessä. Myös tästä, villi itä. Kaiken pystyy myös sekoittamaan keskenään luoden uusia tuntemuksia.
Mahdollisuus tehdä jotain uutta. Mahdollisuus kokea uudestaan loputonta intohimoa. Mahdollisuus selättää projektin tuoma huono rauhattomuus tai kokea inspiroiva rauhattomuus mikä ei anna sijaa muille ajatuksille ennen ensi-iltaa. Tämä on tunne jota tulee vihattua ja rakastettua jokaisessa projektissa. Tunne jonka takia tulee vannottua, ettei enää koskaan halua tätä rauhattomuutta ja jännitystä. Syy minkä takia lähdin juoksemaan täysin sokeana kohti villiä itää.
Sokeana on myös helppo juosta tallaisen työryhmän kanssa. Voi olla varma, että jos juoksee päin puuta sinulle nauretaan ja kehotetaan kokeilemaa uudestaan. Työryhmänjäsenet sitoutuvat toisiinsa, ryhmän toimintamalliin ja tavoitteisiin. Tiimityössä saa uusia ideoita ja virikkeitä, jotka toimivat pohjana myös omaehtoiselle opiskelulle. Tavoite on työryhmän toiminnalle kaikki kaikessa ja tämä tavoite ohjaa kaikkea toimintaa. Täydellinen ryhmä keiden kanssa on turvallista ja hyvä kokeilla ja luoda jotain uutta. Tietäen samalla, että puuhun päin juostessa ollaan kuitenkin kaikki samassa puussa.

Mietin pitkään mitä ajatuksia minulle syntyy Imatrasta. Mieleen nousi ainoastaan kolme lempipaikkaani täältä. Surullisinta kuitenkin on, etten pysty näistä kolmesta menemään kuin yhteen.
Ensimmäinen on rautionkylä, 2000-luvun alku. Ihmeellisiä pyöräretkiä, seikkailuja ja autiotalojen bongaamista. Olisi hienoa palata ajassa taaksepäin koulutaipaleen alkuun ja käydä kaikki seikkailujen metsäreitit uudestaan läpi.
Toinen on kuparin alueen puutarha. Kaikki kymmenet omenapuut, luumupuut ja marjapensaat. Ihanat aurinkoiset piknikpäivät tai syksyiset lehtikasat. Kävin kissojeni kanssa useasti kävelemässä ympäri kuparin aluetta. Käytiin katsomassa kaikki marjapensaat ja purot aina kosken rantaan asti. Oli hienoa herätä aamulla, keittää kahvia ja katsoa keittiön ikkunasta kuinka takapihallasi pomppi peuralauma. Nyt kaikki jyrätään ja puretaan uusien asumuksien tieltä.
Kolmanneksi jää satama. Minulla on tapana välillä ajaa pitkän yövuoro rupeaman jälkeen aivan sataman kärkeen ja istahtaa rantakivetykselle. Katsella auringon nousua ja ihmetellä elämää. Tai kävellä aallonmurtajalle, käydä makaamaan ja kuunnella siihen iskeytyvien aaltojen ääniä.
Imatralla on hyvä asua, olla ja tänne on aina hyvä palata.

Konkreettisesti lavalla minua ei olekaan nähty vuoden 2011 jälkeen. Löysin oman paikkani tekniikan parista.
Yhtenä intohimon alueenani onkin saada teatteritekniikka enemmän ihmisten tietoisuuteen ja havaittavaksi. Saada ajatus, ettei työ ole kirjaimellisesti pelkästään tekniikkaa, vaan esimerkiksi voitaisiin ajatella vaikkapa valosuunnittelua yhtenä taiteen lajina.
Valo piirtää tiloja, muovaa tunnelmia, rytmittää tapahtumia ja tehostaa elämyksiä. On hienoa, kuinka esityksissä luodut valot ja äänet ryhmittyvät oikealla tavalla isoksi, kantavaksi kokonaisuudeksi. Itse käytän pelkästään tätä ajatusmaailmaa. Taiteenlaji. Valosuunnittelijan työ antaa minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni, materiaalinani ovat kaikki maan ja taivaan väliltä.
Ei ole olemassa yhtä selkeää kaavaa, jonka mukaan työprosessi etenisi, vaan on monia eri mahdollisuuksia ja tapoja toteuttaa työ. Tässä on taas yksi syy miksi en epäillyt hetkeäkään lähteä tähän projektiin mukaan. Tämä on yhtä aikaa haastava ja superinnoittava. Minulle aivan uusi tapa ja miljöö toteuttaa teatteria.

Terveisin Emmy Haltsonen, valosuunnittelija

PS Grillatkaa kaikkia paprikaa kesäisin, pihalla, punaista paprikaa. Se on todella HYVÄÄ!

Työryhmä esittäytyy - Simon

Työryhmä esittäytyy, ensimmäinen osa Simon



Olen Simon Kiuru, Irti Teatterin jäsen ja yksi Kulttuurin Metsästäjät-yhdistyksen perustajista. Kyseenomaisen yhdistyksen kautta olen päätynyt tähän projektiin mukaan. Näyttelemisen lisäksi teen musiikkia ja ääniefektejä. Vapaa-ajalla harrastan edellä mainittujen ohella kaiken harjoittelua, suljettujen alueiden katoille kiipeämistä, suihkussa käymistä, beatboxingia, mielipiteitä, ikkunoista tuijottamista, töitä, eristäytymistä, amatööri kurkkulaulantaa, amatöörikiinnostumista, ylinopeutta ja piiloja. Jos olisin mauste olisin strösseli. Oman kielen lisäksi osaan puhua suomea ja englantia. Myös paskaa. Autiolle saarelle (Ahvenanmaalle vuonna 2034) ottaisin mukaan tonnilla käteistä, hupikellon ja säkillisen ranskalaista pornoa. Jos olisin poliittisesti aktiivinen, valitsisin itselleni Hassujen Kävelyiden Ministeriön salkun. Kieltäisin sosiaalisen median ruokakuvat sakkorangaistuksen uhalla. Kesäherkku on joku joka ei osaa avata kellarinovea.

Muistatko Öbaut 7 veljestä?

Noin seitsemän veljestä eli Elmo Miettinen, Sami Kettunen, Lauri Haltsonen ja Antto Hinkkanen (vasemmalta oikealle)

Voimalla seitsemän miehen!

Muistatko Imatralla suuren suosion kirvoittaneen näytelmän Öbaut 7 veljestä? Kulttuurin metsästäjät vastaavat pyyntöönne "Milloin tätä saa lisää?" Tarinalla villistä idästä. Elokuussa saa. Tällä kertaa juonena ei ole Kiven klassikko vaan villi länsi sovitettuna Suomeen itärajalle. Luvassa on kuitenkin entistä parempaa meininkiä, sillä tarinassa villistä idästä on mukana Öbaut 7 veljestä työryhmän lisäksi muutamia uusia kasvoja, jotka ovat kuitenkin vanhoja tekijöitä, IRTI-teatterin kasvatteja. Öbautin tavoin elokuun kesäteatterimme ohjaa Sami Sivonen.

Muukalainen saapuu itärajalle pieneen kylään. Millaista on elo kylässä, jossa vallitsevat villin idän lait? Kuka tuo mystinen muukalainen on?

Elokuussa, Imatralla Hiljan pihalla, Karjalaisella kotitalolla, Tarina villistä idästä

Mittamiitti imatralla

Rentoa jutustelua

Pari viikkoa sitten otettiin mittoja Imatralla sillä miehityksellä mitä Imatralla oli. Iso osa työryhmästämme asustaa muualla, joten yhteisten aikojen löytäminen on käynyt aika mahdottomasti ennen harjoituskauden alkamista eli heinäkuun viimeistä viikkoa. Puvustajamme kaivoi kätköistään upeita löytöjä, kuten ensimmäisessä kuvassa Simpan päällä olevan takin.
Puvustajallamme Viivillä on ollut kova vauhti koko kesäkuun. Yhteinen viestiryhmämme täyttyy suurimmaksi osin kuvista, joissa Viivi seikkailee milloin villan puhdistustalkoissa milloin kirpputoreilla. Puvustajan into on mahtavaa, sillä työryhmän asuessa eri puolilla Suomea ja harjoituskauden alkaessa vasta loppukesästä on hyvä että edes joku pitää meidät muut vireessä ja muistuttelee ettei siihen nyt niin kauaa ole enää aikaa.


Ylimmissä kuvissa poseeraa Simppa ja Raisa. Mikä on heidän osansa näytelmässä tulee selviämään näiden viikkojen aikana, kun jokainen työryhmän jäsen esittäytyy täällä sivuillamme. Oli kivaa, kun kerrankin paikalla oli Laurin lisäksi muitakin - eikä siinä, Lauri on oikein mainio malli, mutta ehkä sivumme kaipaavat välillä erilaisia kasvoja.