Työryhmä esittäytyy, toinen osa Emmy
Mahdollisuus, uutta, intohimo, rauhattomuus. Neljä sanaa jotka tulevat mieleen minulle aina uutta projektia tehdessä. Myös tästä, villi itä. Kaiken pystyy myös sekoittamaan keskenään luoden uusia tuntemuksia.
Mahdollisuus tehdä jotain uutta. Mahdollisuus kokea uudestaan loputonta intohimoa. Mahdollisuus selättää projektin tuoma huono rauhattomuus tai kokea inspiroiva rauhattomuus mikä ei anna sijaa muille ajatuksille ennen ensi-iltaa. Tämä on tunne jota tulee vihattua ja rakastettua jokaisessa projektissa. Tunne jonka takia tulee vannottua, ettei enää koskaan halua tätä rauhattomuutta ja jännitystä. Syy minkä takia lähdin juoksemaan täysin sokeana kohti villiä itää.
Sokeana on myös helppo juosta tallaisen työryhmän kanssa. Voi olla varma, että jos juoksee päin puuta sinulle nauretaan ja kehotetaan kokeilemaa uudestaan. Työryhmänjäsenet sitoutuvat toisiinsa, ryhmän toimintamalliin ja tavoitteisiin. Tiimityössä saa uusia ideoita ja virikkeitä, jotka toimivat pohjana myös omaehtoiselle opiskelulle. Tavoite on työryhmän toiminnalle kaikki kaikessa ja tämä tavoite ohjaa kaikkea toimintaa. Täydellinen ryhmä keiden kanssa on turvallista ja hyvä kokeilla ja luoda jotain uutta. Tietäen samalla, että puuhun päin juostessa ollaan kuitenkin kaikki samassa puussa.
Mietin pitkään mitä ajatuksia minulle syntyy Imatrasta. Mieleen nousi ainoastaan kolme lempipaikkaani täältä. Surullisinta kuitenkin on, etten pysty näistä kolmesta menemään kuin yhteen.
Ensimmäinen on rautionkylä, 2000-luvun alku. Ihmeellisiä pyöräretkiä, seikkailuja ja autiotalojen bongaamista. Olisi hienoa palata ajassa taaksepäin koulutaipaleen alkuun ja käydä kaikki seikkailujen metsäreitit uudestaan läpi.
Toinen on kuparin alueen puutarha. Kaikki kymmenet omenapuut, luumupuut ja marjapensaat. Ihanat aurinkoiset piknikpäivät tai syksyiset lehtikasat. Kävin kissojeni kanssa useasti kävelemässä ympäri kuparin aluetta. Käytiin katsomassa kaikki marjapensaat ja purot aina kosken rantaan asti. Oli hienoa herätä aamulla, keittää kahvia ja katsoa keittiön ikkunasta kuinka takapihallasi pomppi peuralauma. Nyt kaikki jyrätään ja puretaan uusien asumuksien tieltä.
Kolmanneksi jää satama. Minulla on tapana välillä ajaa pitkän yövuoro rupeaman jälkeen aivan sataman kärkeen ja istahtaa rantakivetykselle. Katsella auringon nousua ja ihmetellä elämää. Tai kävellä aallonmurtajalle, käydä makaamaan ja kuunnella siihen iskeytyvien aaltojen ääniä.
Imatralla on hyvä asua, olla ja tänne on aina hyvä palata.
Konkreettisesti lavalla minua ei olekaan nähty vuoden 2011 jälkeen. Löysin oman paikkani tekniikan parista.
Yhtenä intohimon alueenani onkin saada teatteritekniikka enemmän ihmisten tietoisuuteen ja havaittavaksi. Saada ajatus, ettei työ ole kirjaimellisesti pelkästään tekniikkaa, vaan esimerkiksi voitaisiin ajatella vaikkapa valosuunnittelua yhtenä taiteen lajina.
Valo piirtää tiloja, muovaa tunnelmia, rytmittää tapahtumia ja tehostaa elämyksiä. On hienoa, kuinka esityksissä luodut valot ja äänet ryhmittyvät oikealla tavalla isoksi, kantavaksi kokonaisuudeksi. Itse käytän pelkästään tätä ajatusmaailmaa. Taiteenlaji. Valosuunnittelijan työ antaa minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni, materiaalinani ovat kaikki maan ja taivaan väliltä.
Ei ole olemassa yhtä selkeää kaavaa, jonka mukaan työprosessi etenisi, vaan on monia eri mahdollisuuksia ja tapoja toteuttaa työ. Tässä on taas yksi syy miksi en epäillyt hetkeäkään lähteä tähän projektiin mukaan. Tämä on yhtä aikaa haastava ja superinnoittava. Minulle aivan uusi tapa ja miljöö toteuttaa teatteria.
Terveisin Emmy Haltsonen, valosuunnittelija
Mahdollisuus tehdä jotain uutta. Mahdollisuus kokea uudestaan loputonta intohimoa. Mahdollisuus selättää projektin tuoma huono rauhattomuus tai kokea inspiroiva rauhattomuus mikä ei anna sijaa muille ajatuksille ennen ensi-iltaa. Tämä on tunne jota tulee vihattua ja rakastettua jokaisessa projektissa. Tunne jonka takia tulee vannottua, ettei enää koskaan halua tätä rauhattomuutta ja jännitystä. Syy minkä takia lähdin juoksemaan täysin sokeana kohti villiä itää.
Sokeana on myös helppo juosta tallaisen työryhmän kanssa. Voi olla varma, että jos juoksee päin puuta sinulle nauretaan ja kehotetaan kokeilemaa uudestaan. Työryhmänjäsenet sitoutuvat toisiinsa, ryhmän toimintamalliin ja tavoitteisiin. Tiimityössä saa uusia ideoita ja virikkeitä, jotka toimivat pohjana myös omaehtoiselle opiskelulle. Tavoite on työryhmän toiminnalle kaikki kaikessa ja tämä tavoite ohjaa kaikkea toimintaa. Täydellinen ryhmä keiden kanssa on turvallista ja hyvä kokeilla ja luoda jotain uutta. Tietäen samalla, että puuhun päin juostessa ollaan kuitenkin kaikki samassa puussa.
Mietin pitkään mitä ajatuksia minulle syntyy Imatrasta. Mieleen nousi ainoastaan kolme lempipaikkaani täältä. Surullisinta kuitenkin on, etten pysty näistä kolmesta menemään kuin yhteen.
Ensimmäinen on rautionkylä, 2000-luvun alku. Ihmeellisiä pyöräretkiä, seikkailuja ja autiotalojen bongaamista. Olisi hienoa palata ajassa taaksepäin koulutaipaleen alkuun ja käydä kaikki seikkailujen metsäreitit uudestaan läpi.
Toinen on kuparin alueen puutarha. Kaikki kymmenet omenapuut, luumupuut ja marjapensaat. Ihanat aurinkoiset piknikpäivät tai syksyiset lehtikasat. Kävin kissojeni kanssa useasti kävelemässä ympäri kuparin aluetta. Käytiin katsomassa kaikki marjapensaat ja purot aina kosken rantaan asti. Oli hienoa herätä aamulla, keittää kahvia ja katsoa keittiön ikkunasta kuinka takapihallasi pomppi peuralauma. Nyt kaikki jyrätään ja puretaan uusien asumuksien tieltä.
Kolmanneksi jää satama. Minulla on tapana välillä ajaa pitkän yövuoro rupeaman jälkeen aivan sataman kärkeen ja istahtaa rantakivetykselle. Katsella auringon nousua ja ihmetellä elämää. Tai kävellä aallonmurtajalle, käydä makaamaan ja kuunnella siihen iskeytyvien aaltojen ääniä.
Imatralla on hyvä asua, olla ja tänne on aina hyvä palata.
Konkreettisesti lavalla minua ei olekaan nähty vuoden 2011 jälkeen. Löysin oman paikkani tekniikan parista.
Yhtenä intohimon alueenani onkin saada teatteritekniikka enemmän ihmisten tietoisuuteen ja havaittavaksi. Saada ajatus, ettei työ ole kirjaimellisesti pelkästään tekniikkaa, vaan esimerkiksi voitaisiin ajatella vaikkapa valosuunnittelua yhtenä taiteen lajina.
Valo piirtää tiloja, muovaa tunnelmia, rytmittää tapahtumia ja tehostaa elämyksiä. On hienoa, kuinka esityksissä luodut valot ja äänet ryhmittyvät oikealla tavalla isoksi, kantavaksi kokonaisuudeksi. Itse käytän pelkästään tätä ajatusmaailmaa. Taiteenlaji. Valosuunnittelijan työ antaa minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni, materiaalinani ovat kaikki maan ja taivaan väliltä.
Ei ole olemassa yhtä selkeää kaavaa, jonka mukaan työprosessi etenisi, vaan on monia eri mahdollisuuksia ja tapoja toteuttaa työ. Tässä on taas yksi syy miksi en epäillyt hetkeäkään lähteä tähän projektiin mukaan. Tämä on yhtä aikaa haastava ja superinnoittava. Minulle aivan uusi tapa ja miljöö toteuttaa teatteria.
Terveisin Emmy Haltsonen, valosuunnittelija
PS Grillatkaa kaikkia paprikaa kesäisin, pihalla, punaista paprikaa. Se on todella HYVÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti