Työryhmä esittäytyy, neljäs osa Elmo
Hoi hoi!
Olen Elmo ja tässä villin idän tarinassamme minut löytää lavan puolelta. Villin idän tunnelmaan virittäydyn villissä pohjoisessa eli käsivarren Lapissa. Ainakin Imatralla teatteriharjoituskauden voi aloittaa vähemmillä hyttysillä kuin tunturikoivikoissa möyrien.
Öbaut seitsemän veljeksen jälkeen en ole lavalle juuri päätynyt. Jo ”öbautin” aikaan uudesta projektista oli puhetta ja kun joitain kuukausia sitten tämä puhe alkoi muuttua toteutukseksi, alkoi innostukseni kasvamaan eksponentiaalisesti. Kun tällä tutulla ja taatusti laadukkaalla porukalla pääsee lavalle, ei energiaa tai riemua jää uupumaan lavalta eikä katsomosta.
Vaikka olen jo muutaman vuoden asunut muualla, pidän imatralaisuuden lippuani korkealla. Opiskelukaveripiirissäni ei varmasti ole ketään, joka ei tietäisi kuinka monta keskustaa Imatralla on tai kuinka paljon vettä Imatrankoskessa virtaa minuutissa koskinäytöksen aikana. Se, että nyt pääsen taas lavalle Imatralla, on kuin pääsisi pelaamaan kotiottelun tässä teatterin joukkuelajissa: into ja odotus hipovat pilviä, eikä tuomiseksi kelpaa muu kuin voitto. Ja voittohan on taattu, kun sääntöjä ei ole. On vain selvää, että loppukesällä Hiljan piha muuttuu vähemmän hiljaiseksi ja runsaasti villimmäksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti